Osana opetusharjoittelua pääsemme seuraamaan opetusta. Sain valita koulun valmennusohjelmasta itseäni kiinnostavia aiheita, ja tutustua niiden opetuspäiviin. Tässä kohtaa tulikin ensimmäinen valinnanvaikeus, sillä minua kiinnosti kaikki. Päädyin lopulta aikataulullisesti näppärimpiin vaihtoehtoihin ja osallistuin haastavien esihenkilötilanteiden, Leanin ja esiintymisen valmennuspäiviin.
Hyvissä ajoin ennen opetuspäivää osallistujat saivat kutsun päivään. Kutsussa oli päivän sisältö, tavoitteet ja ennakkotehtävä sekä lisäksi yhteystiedot ja käytännön ohjeet, kuten saapuminen.
Jokaisessa päivässä tunnelma oli inspiroitunut ja innostunut, oppilaat olivat paikalla vapaaehtoisesti ja todella halusivat oppia päivän sisällöstä. Keskustelua oli paljon ja opettaja sai päivää kuljetettua eteenpäin luontevasti.
Olen kiinnittänyt huomiota opiskeluissa sekä nyt opetuksen seurannassa ihmisten luontevuuteen luokan edessä. En näe itseäni vielä noin luontevana opettajatyyppinä, mutta toivon, että ajan kanssa saavutan samanlaisen luontevuuden. Eräällä opetuspäivällä opettaja tosin sanoi, että yhäkin hän valitsee vaatteensa niin, että mahdolliset hikiläikät eivät näy. Tunnustan itse tekeväni samaa, en edes osta vaatteita, joista jännityshiki näkyisi.
Päivissä, joissa keskustelua haluttiin pitää pääasiassa, oli oppilaiden istumajärjestys aseteltu valmiiksi niin, että kaikki näkivät toisensa. Järjestelyä (sekä myös keskustelua) helpotti se, että ryhmäkoot olivat pieniä, alle 20 henkilöä. Isommissa ryhmissä tällainen ei onnistuisi, mutta toisaalta kovin aktiivista keskustelua on harvemmin mahdollista ylläpitää kymmenien henkien opetuspäivissä.
Tässä kuvassa minä innokkaana ammatillisena opiskelijana
Jokainen päivä alkoi orientaatioharjoituksella, esimerkiksi korttivalinnalla tai piirustustehtävällä. Tällaiset aloitukset johdattavat mielestäni sulavasti päivään ja rikkovat jäätä valmiiksi, sekä auttavat keskustelun syntymisessä.
Tauotus on tärkeää, kuten myös se, että tauot osuvat sopivaan kohtaan, eivätkä esimerkiksi katkaise hyvää keskustelua (ellei ole välttämätöntä). Takaisin samaan tilaan (henkiseen) ei pääse suoraan tauolta palatessa. On hyvä, jos päivässä on mahdollista joustaa taukojen kanssa, mutta aina tämä ei toki ole mahdollista.
Aiheeseen sopivat ennakkotehtävät helpottavat myös aiheeseen siirtymistä ja oppijat ovat miettineet tarvittavia asioita etukäteen. Aihealueesta riippuen, tehtävä voi olla myös stressiä aiheuttava tai jopa kynnyskysymys oppimistilanteeseen osallistumiseen.
Valmennuspäivienaiheet olivat melko käytännönläheiset ja valmiiksi jo osallistujille mielekkäitä ja tärkeitä. Mietin, että vertailun vuoksi olisi mielenkiintoista käydä seuraamassa opetusta myös silloin, kun on kyseessä oppivelvollisuuden piirissä olevat oppilaat ja ei välttämättä se mielekkäin oppiaine. Onko kaikista aiheista mahdollista saada inspiroivaa ja saako isonkin ryhmän mukaan keskusteluun? Uskaltaisin väittää, että pienryhmä on kyllä verraton etu onnistuneeseen oppimistilanteeseen, mutta ei se varmasti mahdotonta ole isommallakaan väellä. Tietenkään aina ei voi olla oppiminen pelkkää juhlaa kaikille, mutta mukava ajatella, että välillä sekin on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti