Opettajan toimintaa ohjaavat normit ja ohjeistukset sekä lainsäädäntö. Keskityn tässä tekstissä ammattikoulun opettajan näkökulmaan, sillä työharjoitteluni suoritan ammattikoulussa.
LAINSÄÄDÄNTÖ
Lainsäädäntö määrittelee monta osiota opettajan arjesta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään opettajien kelpoisuusvaatimuksista, jotka tulee täyttyä opettajan virkaan valitessa. Ymmärtääkseni näistä voidaan paikka paikoin myös hieman joustaa.
Laki ammatillisesta koulutuksesta on laaja ja käsittelee pitkälti tutkintoja ja niiden muodostumista ja rakennetta. Opettajan ei tarvitse tätä osata ulkoa, mutta tieto ja ymmärrys tutkinnon osista tulee olla.
Lainsäädännössä määritetään myös, että opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Turvallisuutta ylläpidetään esimerkiksi järjestyssäännöillä ja opettajan tehtävä taas on osaltaan valvoa, että sääntöjen mukaan toimitaan. Myös yhteistyö työelämän kanssa nousee esiin lainsäädännössä, opettajan tulee pysyä ajan tasalla alan tarpeista ja kehityksestä, näin varmistetaan, että koulutus vastaa työmarkkinoiden vaatimuksia.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kuuluvat opettajan työhön vahvasti. Laki edellyttää yhdenvertaisuus- sekä tasa-arvosuunnitelmaa, sekä sitä, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet koulutukseen. Koulutuksen järjestäjien velvollisuuksiin kuuluu yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen.
LAADUNHALLINTA
Olen työskennellyt teollisuudessa laadun parissa ja koen laadunhallinnan ja -varmistuksen mukavuusalueekseni. Opetustyön laadunhallinta on hieman erilaista kuin metallityön, mutta samat periaatteet sielläkin vallitsevat. Tuotteen tai kappaleen laadukkuus voidaan todeta, mikäli se vastaa mitoiltaan ja ominaisuuksiltaan esimerkiksi teknistä piirustusta ja sen toiminnallisuus on sitä, mihin se on suunniteltu.
Ammatillisessa koulutuksessa lainsäädännön mukaan koulutuksen järjestäjä vastaa henkilökohtaistamisen ja yksilöllisten opintopolkujen laadusta. Koulutuksen järjestäjän täytyy asettaa toiminnan laadulle tavoitteet ja mittarit sekä seurata niitä. Ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen laatuympyrä (Eurooppalainen viitekehys) vastaa minulle työelämästä tuttua Demingin laatuympyrää (PDCA: Plan, Do, Check, Act).
 |
| Eurooppalaisen viitekehyksen laatuympyrä, mukailtu OPH:n diasarjasta Yksilöllisten opintopolkujen laatu |
Arvioinnissa ja kehittämisessä on myös käytössä samanlaiset työkalut kuin nykyisen työni laatutyössä: juurisyyanalyysi on periaatteiltaan aivan sama, pohdittiin sitten Kallen opintojen etenemistä tai kappaleen virheellistä pinnanlaatua.
TULEVAISUUDESTA JA RAHASTA
Ammatillisen koulutuksen rahoitus myönnetään etus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain ja ammatillisen koulutuksen rahoiutksen laskentaperusteista annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen mukaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa ammatillista koulutusta valtion talousarvion määrärahan ja kuntien rahoitusosuuden rajoissa. Koulutuksen järjestäjät päättävät rahoituksen kohdentamisesta.
Vuoden 2025 talousarvioesityksessä ammatillisen koulutuksen määräraha on 2 067 miljoonaa euroa, eli noin 100 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna (2024). Ammatillisen opettajaopiskelijan korviin tämä ei kuulosta hyvältä, vaikka en täysin ymmärrä, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan.
Tavoitteellisten opiskelijavuosien määriä vähennetään noin 10 000:lla. Vähentäminen kohdistuu ensisijaisesti niihin koulutuksen järjestäjiin, joilla on vähemmän ensimmäistä ammatillista tutkintoa suorittavia opiskelijoita. Ennen sopeutusta tutkinnon jo suorittaneiden aikuisten koulutukseen on kohdistunut noin 65 000 opiskelijavuotta, joten määrä on jatkossakin suuri. Tarkoitus on kuitenkin panostaa vailla ammatillista perustutkintoa olevien koulutukseen.
Aiheen ympärillä puhutaan opiskelijavuosista, tämä ei ole minulle tuttua aluetta, mutta voiko tästä tehdä tulkintaa, että toivotaan nopeampaa / enemmän aikataulussa valmistumista? Näin varsinaisesti opiskelijoiden määrät eivät ole pienempiä? En tunne tilannetta kovin hyvin, onko tällä hetkellä ongelma laahaavissa valmistumisaikatauluissa?
Tehostamiseen tähdätään kaikkialla, aina se ei kuitenkaan tarkoita kituuttamista. Ennemminkin sitä, että saadaan enemmän vähemmällä? Valuuko LEAN-ajattelu myös teollisuuden ulkopuolelle? Kaikkien etu on se, että opiskelijat saadaan valmistumaan ammattiin riittävin, ellei jopa hyvin, edellytyksin.
LOPUKSI
Pohdittavaa on paljon ja kokonaan opetusmaailman ulkopuolelta tulevana on haasteita muodostaa näkemystä kokonaisuudesta. Nykytilasta on hankala sanoa mitään, saati myllertävästä muutoksesta. Muutos on kuitenkin pysyvää ja varmasti tulen pohtimaan näitä aiheita esimerkiksi 10 vuoden päästä, kun maailmassa tapahtuu taas jotain, mitä nyt ei voi kuvitellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti